Voi kun olisi syyskuu

Nääshalli-käynti palauttaa arkeen. Huomasin, että lähes kuukauden tauko treenaamisessa on heikentänyt lihaksiani. Kuntosalitreeniä miellyttävämmät rutiinit ovat syrjäyttäneet liikuntarutiinit. Tilalle ovat tulleet herkkujen syöntirutiinit, sohvallamakaamisrutiinit ja pullakahvirutiinit. Viiniä päivittäin ruoan kanssa -rutiini jäi Italiaan.

Kaikki intoilevat lämmöstä. En ole kevät- enkä kesäihminen. En kyllä myöskään talvi-ihminen. Olen syyskuun tyttö, myös elokuun viimeinen viikko käy. Onkohan maailmassa yhtään kolkkaa, jossa olisi ikuinen syyskuu. 

Osallistuin paksusuolisyövän seulontatutkimukseen. Valehtelin kaavakkeeseen, etten ole koskaan tupakoinut päivittäin. Olen henkisesti aina ollut tupakoimaton, viimeisestä satunnaisesti poltetusta savukkeestakin on vähintään kaksikymmentäviisi vuotta. Alkoholiannosten määrää pienensin myös. Olen monena päivänä silmäillyt kirjekuorta, joka sisältää näytteen ottamiseen tarvittavat välineet. Tänään pistin töpinäksi. Säästän teidät tarkemmilta detaljeilta. 

Kännykässäni on nykyään päiväkirjaäppi. Nyt sitten raportoin elämääni kaikkialle, tyyliin kävin tänään kahvilla (kävin kahvilla Tallipihan kahvilassa tai oikeastaan kahvit juotiin ulkona). Toivottavasti kukaan ei hakkeroi mobiilipäiväkirjaani, josta käy ilmi miten tylsää elämäni oikeasti on. 

Laulaja ja rakkaus

Kuulin jo toista kertaa livenä Mosambikissä  (Portugalin entinen siirtomaa, jos ette tienneet) syntynyttä  ja nykyään Portugalissa asuvaa fadolaulajaa, Marizaa. Ei olisi tullut mentyä, ellei kaverin toinen konserttiseuralainen olisi sairastunut. Tämä oopperasta ja operetistaa pitävä pariskunta (jonka toinen osapuoli ei siis päässyt paikalle) oli ensin olettanut, että Tampere-talossa vedettäisiin operetti nimeltään Kreivitär Mariza.

Marizalla on upea ääni ja hän on diiva, sanan positiivisessa merkityksessä. Laulaja kipitti lavalle todella korkeissa koroissa ja esiintymisasu välkehti kuin diskopallo. 

Voisiko laulajilta kieltää tekosyvälliset "Rakkaus on tärkeää ja itseäänkin pitää rakastaa"-välispeakit? Ne ovat niin haukotuttavia. Voisitteko ihan vaan laulaa? Toivoo nimimerkki kyynikko.  

Laulaja uskaltautui yleisön joukkoonkin ja miksi ei olisi sitä tehnyt. Mehän rakastimme häntä. Edessäni istunut mies huusi obrigadoa ja muodosti käsillään sydämiä. Mariza halasi eturiviläisiä kuin äiti Amma ja lupasi seuraavalla kerralla halata jokaisen. 

Heräsin äitienpäiväaamuna stressaantuneena.  Olin valinnut tehtäväksi mm. parsapastaa ja kesken pastaruoan valmistuksen luin nettikommentit, joista toisessa sanottiin, että ohjeessa oli liikaa sitruunaa ja toisen kommentoijan mukaan sitä oli liian vähän. "Sitruunaa oli liikaa"-tyypin mielestä öljyäkin oli liian paljon. Pasta oli herkullista, eikä sitä jäänyt yhtään jäljelle.

Paluu

Lähdin Hampurista junalla Lyypekkiin joskus viiden jälkeen maanantaina, jatkoin bussilla Travemünden satamaan Skandinavian laivaterminaaliin, jossa olin jo puoli kahdeksalta illalla, vaikka kävin syömässä Lyypekissä. Osaan muuten jo kirjoittaa ü:n, é:n, è:n, à:n, ã:n, ø:n. Ja vielä ŧ í ô œ ò ó ŋ ñ ç ž ż ź. Tämä on ihan uusi maailma!

Laivaterminaalissa luvattiin ystävällisesti ottaa rinkkani tiskin taakse säilöön, että voin kävellä laivan lähtöä odotellessani. No ei siellä ollut oikein mitään missä kävellä. Satama-alueella pitäsi käyttää huomioliivejä (ei sattunut mukaan), eikä sittenkään saisi liikkua juuri missään. Suurimman osan ajasta käytin siihen, että seurasin miten rekkakuskit käppäilivät ostamaan Traveller shopista alkoholia. He olivat pukeutuneet shortseihin, lyhythihaisiin paitoihin ja läpsysandaaleihin vaikka oli aika viileää. 

Tapasin terminaalissa Münchenistä saapuneen puheliaan naisen, joka kertoi olevansa kuvanveistäjä ja menossa laivaristeilyllle Helsinkiin. Yli kolmekymmentä tuntia laivalla matkustamista suuntaansa ja kaksi yötä hotellissa Helsingissä. Hän oli ostanut liput Stravinski-iltaan oopperataloon ja perehtynyt etukäteen pääkaupungin taidemuseoihin. Naista seuratessa tuli mieleen, että voisihan sitä puhua vieraille ihmisille sen sijaan, että kyräilee jossain nurkassa. 

Laivaa odotti myös hiljainen Manfred, jonka kuvanveistäjä veti mukaan keskusteluun. Manfred jatkaisi heti tulopäivänä Viking Linella Tukholmaan tapaamaan tytärtään ja siitä myöhemmin junalla Trondheimiin poikansa luo. Hän aikoi palata Saksaan lentäen. 

Meidät kuljetettiin parilla autolla laivalle klo 23. Puolilta öin alkoi kaiuttimista pauhata lakisääteinen safety demonstration. Laiva lähti merelle Saksan aikaa noin klo 02, mutta silloin olin jo unessa. 

Laivalla istuin kahvilassa, katselin merta, söin, lueskelin, kirjoitin ja makoilin hytissäni. Kuuntelin ihmisten juttuja. Erään miehen housut olivat hukkuneet (varastettu?). Oli hänellä kyllä housut jalassa. Kaikki hänen omistamansa muut neljät päällyshousut olivat jossakin. Mies mietti, mistä hän keksii housut seuraavalle päivälle, sillä hän vaihtaa kyseistä asua päivittäin. Käsiteltiin kyllä miehen lapsuuttakin ja terapiakäyntejä. 

Saksalainen nainen oli innoissaan laivan saunasta ja kaikesta muustakin. Paatissa muuten näytti olevan rekkamiesten oma lounge. 

Meidät autottomat matkustajat kuljetettiin kahdella autolla Vuosaaren satamaterminaaliin keskiviikkoaamuna. Kuvanveistäjä oli hommannut itselleen kyydin yhden suomalaisen miehen autossa. Neuvoin Manfredille bussin, metron ja Viking Linen terminaalin. Käytin viimeisen interrail-matkani välillä Hki- Tre. Vieläkin kuvittelen välillä tuntevani jalkojeni alla pientä keinuntaa.

Interrail osa 14 (Hampuri)

Istun kahvilassa kirjoittamassa . Kaipaan läppäriäni.

Kävelin eilen Elbphilharmonie-musiikkitalolle, joka on tärkeä arkkitehtoninen nähtävyys Hampurin satama-alueella. Talossa on näköalatasanne, jonne kuka tahansa voi mennä jos maksaa kolme euroa (lipun voi ostaa netistäkin). Talossa oli juuri palohälytys, enkä jaksanut odottaa. Rakennus ei ilmeisesti palanut. . Musiikkitaloa rakennettiin pitkään ja se maksoi paljon. Upea rakennus, joka on elämys musiikkia rakastavalle (näin olen kuullut).

Harhailin pitkään Speischerstadtin alueella, jossa näkee komeita kanavia ja vanhoja varastorakennuksia.

Goottilainen Pyhän Nikolauksen kirkko tuhoutui lähes kokonaan liittoutuneiden pommituksissa, mutta sen jäänteet ovat jäljellä muistuttamassa sodan kauhuista. Pommituksissa melkein kaikki Hampurin rakennukset pistettiin maan tasalle . Muistaakseni lähes 40 000 asukasta kuoli. 

Kirkontorni säilyi vaikka kirkko tuhoutui. Torni on korkeudeltaan 147 metriä. Yritin ostaa lipun kirkontorniin kuljettavaan  hissiin, mutta samalla oli hankittava pääsy museoon ”Muuten kaikki menisivät vain torniin”, sanoi lipunmyyjä.  Lippu maksoi kuusi euroa. Ahtauduimme hissiin ja siinä vaiheessa alkoi kaduttaa. Hyvä kun uskalsin vilkaista maisemia. 

Kirkko on hetken ollut maailman korkein uskonnollinen rakennus. Pyhän Nikolauksen kirkko näyttää hiiltyneeltä ja kuvittelin haistavani savun, vaikka eihän se ole mahdollista. Kannatti mennä museoonkin. Saksalaiset muistavat aina huomioida myös omat pahat tekonsa.

Olen muutaman kerran säikähtänyt kadulla  makaavia kodittomia. Yhden makuupussimytyn vieressä näkyi kaksi kananmunaa. Mistä tietää, onko siellä makaava ihminen edes hengissä. 

Interrail osa 13 (Hampuri)

Suurten kaupunkien ongelma on se, että ne ovat niin suuria. Hampurissa on lähes kaksi miljoonaa asukasta. Välimatkat ovat pitkiä ja minä kun haluaisin kävellä joka paikkaan. 

Kävelin eilen Hampurin taidehalliin, joka on vaikuttava rakennus. Maalauksia ja veistoksia löytyy monelta vuosisadalta. Saksalaista ja muuta eurooppalaista taidetta. Myös romantiikan aikaa edustavan saksalaisen Caspar David Friedrichin merimaisemia. Natsit tykkäsivät aikoinaan taiteilijan töistä, joten hän oli vuosia vähän unohdettu. Suomalainen valokuvaaja Elina Brotherus kertoo saaneensa vaikutteita tältä taiteilijalta ja sen saattaa kyllä nähdä.

Kävelin Raatihuoneelle ja sen torille ja ostin kioskista ranskalaiset perunat (moni teki samoin). Kävin halvassa vaatekaupassa, jossa myytiin Marimekkoakin pilkkahintaan (samoja vaatteita ei tietääkseni myydä Suomessa). Sovituskoppeihin johti kilometrin jono.. En ostanut mitään.

Ihailin kanavia ja Jungfernstiegin pylväikköä. Amsterdamin kanavat ovat ystävällisempiä ja lempeämpiä kuin Hampurin, jotka näyttävät synkeämmiltä ja vaarallisemmilta. 

Söin eilen Fitness-aamiaisen hintaan 11.50, hotelliaamiainen olisi maksanut 20 e. Jaksoin syödä vain puolet annoksesta. Kävin lähikaupassa, jossa ei ollut tarjolla muovipusseja missään muodossa. Tosi paljon vegaanisia tuotteita. Näin Lange Reihe kadun kirjakaupan ikkunassa Volter Kilven Alastalon salissa saksaksi käännettynä. Jostain syystä kirjan hinta oli kova 68 euroa, muiden kirjojen hinnat liikkuivat kahden- ja kolmenkympin välillä.

Interrail osa 12 (Hampuri)

 

En ole enää Baden-Badenissa vaan Hampuri-Hampurissa, mutta en lähelläkään Tampere-Tamperetta.

Hotelli seisoo hienolla kadulla nimeltään An der Alster ja jos pienen huoneeni ikkuna katsoisi toiseen suuntaan, se näkisi vettä ja merihanhia poikasineen. Hotelli on reilun kymmenen minuutin kävelyn päässä Hampurin päärautatieasemalta. Huoneen hintaan ei kuulu aamiaista, jonka saisi ostaa kahdellakympillä. Ei kiitos. Menen kahvilaan. 

Lähikatu on täynnä kahviloita ja pieniä ravintoloita, joista useat tarjoavat vegaanista ruokaa. Söin eilen illalla vegehampurilaisen tuossa muutaman harppauksen päässä. Ruokalistan näki QR-koodilla. Mistäköhän vegaaninen pekoni oli valmistettu, se näytti aidolta ja maistui savulta, suolalta ja rasvalta.

Eilen Baden-Badenin Früchstüsck-Speiseraumissa oli hätätila, sillä kahviautomaatti oli rikki. Olin ensimmäinen asiakas ja rohkenin pyytää keittiöstä kahvia. Jälkeeni aamiaishuoneeseen  saapui kaksi nuorta naista, jotka liikkuivat sukkasillaan. Vanha pariskunta oli vielä nukkumassa. Opin, että sämpylä asetellaan pieneen koriin ja kannetaan siinä pöytään. Frau Äkäinen oli kammannut hiuksensa nutturalle.

Ajoin bussilla rautatieasemalle. Jossain matkan puolivälissä uskoni alkoi loppua, sillä bussi kiersi kaupungin kaikki kadut. Istuin vielä sen jälkeen junassa seitsemän tuntia.

Hampurissa nukutti hyvin. Pesin äsken  t-paidan ja alushousut. 

Kaupunki näyttää paremmalta kuin osasin odottaa. Suunnittelen meneväni taidemuseoon.