tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pillimehu

Innokkaalta lukiolaistytöltä näyttävä lääkäri poisti jalastani luomen. Hän tuikkasi  sääreeni puudutetta, leikkasi, kuroi haavan kasaan ja liimasi päälle lapun. Kehuin hänen näppäryyttään. Aikaa kului vajaa viisitoista minuuttia. Lääkäri oli kuulemma suunnitellut kirurgin uraa ennen kuin sai lapsen.

Vedin farkut jalkaani ja työtakin päälleni ja kiiruhdin takaisin työpaikalle. Portaita noustessani huomasin farkun lahkeessa jotain tummaa. Työtakin helma oli punaisissa veriroiskeissa. Kävelin huolettomasti vastaanotolle odottavien potilaiden ohi ja pyysin apua hoitajilta, jotka pyyhkivät verisen jalkani, laittoivat haavan ylle uuden lapun ja päälle vielä kääreen. H toi lopuksi minulle pillimehun.

Ihanaa olla hoidettavana. Virkistävä päivä. On kivaa vaihtelua kun pääsee luomenpoistoon.

Luin Imagesta lapsensa menettäneen naisen päiväkirjamaisia merkintöjä. Naisen aikuinen lapsi oli tehnyt itsemurhan, joten naisen suru sisälsi sietämättömän määrän syyllisyyttä. Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiaan. Isät ja äidit rakastavat aikuisia jälkeläisiään enemmän kuin nämä vanhempiaan. Lasten saaminen tekee ihmisestä käsittämättömän haavoittuvan. Imagen juttu oli karu, mutta itkettävä. 


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhlien jälkeen

Tänä aamuna iäkkäät naiset olivat kaivaneet kaapista poplarit ja harmaat kävelykengät ja lähteneet Pyynikille aamukävelylle. Sukkahousujuoksijoita ei näkynyt.

Juhlapyhien ja alkoholin jälkimaku on jo kadonnut. Toiseksi parasta juhlimisessa on juhlien loppuminen ja ryhdikkään normaalielämän paluu. 

Juhannusaattona menin perinteisesti nukkumaan ensimmäisenä. Nuoriso valvoi nuotion ääressä puoli kuuteen. Eräs juhannuksen vakioporukkaan kuuluva mies pukeutuu aina juhannusta juhliakseen pilkkihaalariin, jonka hän riisuu ainoastaan saunaan mennessään. Minä puin päälleni toppatakin. Istuimme nuotion ääressä ja siirtelimme penkkiä aina välillä taaksepäin kun polvet kuumenivat liikaa.

M ja A olivat ostaneet komean kaasugrillin, joka on ilmeisesti grillimaailman Jaguaari. Musta ja kiiltävä. Vanhempieni mökillä grillataan ruoka pallogrillissä. Kukaan ei ole laskenut monesko pallogrilli on menossa. Hiillos on parhaimmillaan siinä vaiheessa kun makkarat on grillattu. Vastaavaa palaneen  lihan ja savun makua ei millään kaasugrillillä saa aikaiseksi.




perjantai 23. kesäkuuta 2017

Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen

Roxane Gay sanoo olevansa bad feminist. Tunnen siinä mielessä sympatiaa, että olen taatusti huono feministi, mutta olen päättänyt silti ilmoittautua feministiksi.

Gayn kirja Bad Feminist oli minulle pettymys, sillä se on kovin amerikkalainen. Entä afrikkalaiset tytöt, joita edelleen silvotaan? Arabinaiset, jotka kulkevat hunnutettuina ja joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia?

Kirja on keskittynyt populaarikulttuuriiin (osa siitä on minulle tyystin vierasta) ja sen naiskuvaan. Gay kirjoittaa myös keskeisistä asioista kuten raiskauksista, abortista ja naisten pienemmistä palkoista. Nämä hukkuvat kuitenkin räppi-sanoitusten vatvomisiin.

Kävin eilen kahteen otteeseen Alkossa. Ostin kolmen litran punaviinilaatikon. Sain viestin, että mökillä tarvittaisiin myös kuohuviiniä, joten tein vielä toisen viininhakumatkan. En selittänyt myyjälle mitään vaan tökkäsin kuohuviinin hihnalle ja maksoin (mieleni teki tietenkin selitellä).

 Luin lehdestä, että suomalaiset tarvitsevat rajoittavaa alkoholipolitiikkaa, sillä täällä ei samaan tapaan paheksuta humalahakuista juomista kuin muualla. Suomessa juopottelemiseen suhtaudutaan kuten Venäjällä ja Irlannissa.

Kuulin äsken radiosta, että huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen. Olen humoristi ja huono feministi.

Hyvää juhannusta!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Loma-ahdistus

Kissa oksensi yöllä sänkyni päätypuoleen, siihen missä se normaalisti itse makaa. Tyhmä kissa!

Luin aamun Hesarista miten loma koettelee parisuhdetta. Muistan sen vielä. Varsinkin lomamatkoilla tuli riitaa.

Ei loma ole yksinasuvallekaan helppoa aikaa. Lomalla ehtii tarkkailemaan itseään kriitisesti. Sehän makaa sohvalla ja katsoo Ylen Areenasta ohjelmaa Au pairit Lontoossa, eikö se keksi mitään parempaa. Ajattelee samoja typeriä juttuja vaikka on loma, jolloin mielensä voisi kohottaa jonnekin romanttisiin sfääreihin. Hommaisi seuraa vaikka netistä, niinkuin muutkin kunnon kansalaiset. Tekisi gourmet-aterian eikä söisi voileipiä. Kampaisi hiuksensa ja laittaisi huulipunaa. Lähtisi ihmisten ilmoille.

Luin loma-ahdistukseeni Pirkko Saision kirjan Spuuki spaidermän ja raju nonna. Auttoi. Kirjan luki parissa tunnissa ja siitä tuli hyvä ja kotoinen olo. En ole koskaan välittänyt kirjoista, joihin on kerätty lasten hassuja tokaisiuja, mutta tästä pidin.

Huomenna lähden kavereiden mökille. Olen tehnyt saman monena perättäisenä juhannuksena. Saunotaan, syödään, juodaan, pestään megalomaanisia tiskikasoja (ilmoittaudun yleensä vapaaehtoiseksi tiskaajaksi) ja palellaan toppatakeissa rantaan kasatulla nuotiolla ja kuunnellaan musiikkia Spotifysta.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kakkapää!


Olen lomallani tavannut kirjoittajaystäviäni kahvilassa ja eilen kävin Telakalla syömässä parin muun kaverin kanssa. Tänään kännykkä herätti minut kampaajalle. Kampaamossa ei ollut muita kuin me ja analysoimme laajasti parisuhteita. Ehdin katsoa uusimman "Kauneus ja terveys"-lehden kahden ensimmäisen sivun kuvat.

Tapasin nuoren työterveyslääkärin ja näytin hänelle sääressäni olevaa luomea. Luomi leikataan maanantaina ja potilasaikoja joudutaan siirtämään. Lääkäri ei saa sairastaa vaan hänen kuuluu tuupertua hengettömänä maahan ensimmäisenä eläkepäivänään. Työterveyslääkäri näytti innokkaalta lukiolaiselta.

Istun Metson alakerrassa. Lapsi huutaa "Kakkapää, kakkapää!" Hain automaatista vihreät korvatulpat, jotka hieman laimentavat meteliä. Nyt tuo pikkuinen huutaa "Kakkapylly!" ja koko perhe menee pissalle.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Keskiyön auringon elokuvia


Filmifestivaalit muistuttavat lääketieteellistä kongressia. Olet jatkuvasti väärässä paikassa, sillä jossain toisessa tilassa on mielenkiitoisempi esitys. Jonotat vessaan ja syöt roskaruokaa. Suosituimmat elokuvaesitykset järjestetään isoimmissa tiloissa klo 20 vähäisemmät näytetään koulun jumppasalissa klo 5.30.

Suuressa teltassa Avanti! säesti elokuvan "Suuren oopperan kummitus". Esityksessä oli taikaa, jota on vaikea selittää. Hienointa olivat sopraano Reetta Haaviston osuudet.

Festivaalien erikoisuuksia ovat elokuvalle läpsytetyt ablodit. Välillä lavalle kävelee liikuttunut ohjaaja. Näin vasta nyt Selma Vilhusen elokuvan "Tyttö nimeltä Varpu". Elokuva kertoo pienperheestä, johon kuuluu vain äiti ja tytär (ihan tavallinen perhe siis). Äidin ja tyttären roolit ovat menneet sekaisin ja äiti kipuaa lapsensa sänkyyn kun ei saa unta. Pieni, mutta tärkeä elokuva.

Toinen suomalainen elokuva, joka on vain jäänyt näkemättä oli "Tom of Finland". Antti Holma kirjoitti Imagessa, että Touko Laaksosen kuvat ovat tavoittaneet jo muumien aseman. Painetaanhan miehen homoeroottisia piirroksia lakanoihin ja pyyheliinoihin, joita annetaan lapsenlapsille lahjoiksi. Elokuva on paljon parempi kuin luulin. Jonkinlainen kaupallisen menestyksen kerjääminen häiritsi.

Muitakin elokuvia näin, mutta minulla ei ole niistä paljonkaan sanottavaa, joten jätän sanomatta.