Kummallista lojua väistöasunnon sohvalla ja tuijottaa massiivista kuvaruutua. Oma televisoni on kooltaan kovin vaatimaton. Asunnon seinällä roikkuu valtava kello. Kellotaulussa lukee : Antiquites de Paris, 57 Rue de Lille. Kello näyttää 19.35 (oli pakko ottaa paristo pois, sillä kellon tikitys häiritsi). Kuin asuisi vähän kulahtaneessa Cumulus-hotellissa. Aamiaista ei tosin ole tarjolla, eikä kukaan käy siivoamassa ja taittelemassa vessapaperia. Baarikaappi puuttuu. En tosin koskaan ota mitään baarikaapista, sillä minulle on opetettu, että piccolopulloilla on magnumhinnat.
Kerttu vaikuttaa tottuneen heti väliaikaisasuntoon. Se nuolee turkkiaan ja levittelee vaaleita karvoja huonekaluihin ja mattoihin.
Keittiön kaappien tyhjennys oli yllättävän rankka projekti. Laatikoista löytyi kolme pussillista fariinisokeria, yksi niistä oli kovettunut massaksi, jota voisi käyttää sillanrakennukseen. "Punnitse ja säästä"- pussissa oli jotain tunnistamatonta materiaalia. Omistan kolme puolikasta pakettia spagettia, kuusi erilaista purkillista tomaattimurskaa ja kaksi pakkausta sokeripaloja (en käytä sokeria kahviin ja kuka nykyään käyttää palasokeria). Ankaralta luomukaudeltani oli kertynyt monta pussillista erilaisia luomujauhoja.
Pakkasin astiat ja jauhot banaanilaatikoihin vaikka vakuutusvirkailija sanoi, että saisin tilata tavaroita varten muuttolaatikoita vakuutusyhtiön laskuun. Mitä sitä vakuutusyhtiön rahoja tuhlaamaan, on vakuutusyhtiöllä niille rahoille muutakin käyttöä. Kyllä minulle banaanilaatikot välttävät.
1 kommentti:
Kamalaa kuunnella kellon tikitystä. Miten siihen(kin) on jo ärsyyntynny.
Mielenkiinnolla seuraan kuinka sulla rempassa käy. :)
Lähetä kommentti