maanantai 5. lokakuuta 2015

Muista omat lakanat

Kreikassa asuva nainen kertoi, että sikäläisessä sairaalassa ei ole lakanoita, vaan potilaan on tuotava ne mukanaan. Paikallinen sairaala on ulkoistanut pesulapalvelut eikä niitä ole enää varaa maksaa. Meillä ei ole siis mitään hätää, sillä Acutaan mennessä ei tarvitse ottaa mukaan lakanoita ja pyyhettä. Jokaisellahan voisi olla valmiiksi pakattuna sairaalalaukku, joka sisältäisi alus- ja pussilakanat, tyynyliinan, pyyhkeen, vessapaperia (italialaisessa sairaalassa sitä ei kuulemma ollut), yöpuvun ja saniteettitarvikkeita.

Terveydenhuollon työntekijöistä ei ole kohta pula, sillä  kaikki kouluttautuvat lähihoitajiksi, sairaanhoitajiksi ja sairaalahuoltajiksi. Radiossa haastateltiin diplomi-insinööriä, joka aloittaa bioanalyytikon (laboratorionhoitaja) opinnot. Meillä saneluja kirjoittaa aiemmin Nokialla toiminut DI. Kohta hoidamme toinen toisiamme. Maahanmuuttajat perustavat kynsistudioita ja hoitavat kyntemme.

Jos opiskelupaikkaa valitessaan miettii, miltä alalta varmasti työllistyy (terveydenhuollostapa tietenkin) menee pieleen, sillä kohta rahaa on niin vähän, että nimenomaan sieltä on säästettävä. Siinä vaiheessa kaikista suomalaisista on jo tullut sairaanhoitajia tai lähihoitajia ja yhdeksän ällän pinko-oppilaista lääkäreitä.

Olen kyllästynyt kirjoittamaan väistöasunnon sohvalla ja kaipaan Kertun kaluamaa nojatuolia, jonka raavittua verhoilua olen yrittänyt  peittää lampaantaljalla. Haluan taas heittää jalat jakkaralle, joka ei liukastele pitkin lattiaa kuten tämä tyyny, jolle olen jalkani nostanut. Petauspatja valuu yöllä puolittain altani ja tyyny siiryy kohti seinää. Lakanat eivät pysy paikoillaan vaan aamulla kylkeeni on piirtynyt ruttaantuneen lakanan kopio. Haluan kotiin.

1 kommentti:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Koti on paras paikka.