tiistai 31. toukokuuta 2016

Kuuluisuuden kirous

Lauri Mäkinen, Kaija Rantakari, Katja Seutu, Vuokko Sajaniemi, Katja Raunio, Jussi Seppänen, Lauri Eirola, Liisa Rinne, Jari Nissinen...

Keitä he ovat? Pitäisikö heidät tuntea?

He ovat viime vuoden esikoiskirjailijoita. Ei siis tarvitse pelätä menettävänsä yksityisyyttään vaikka saakin kirjansa julki.

Kävelin sairaalan käytävää kun puolituttu kollega tarrautui käteeni ja sanoi "Oletko sinä se kirjailija?" "No en minä mikään kirjailija ole" vastasin ja irroittauduin vaivaannuttavasta tilanteesta.

On hyvä, ettei kirjaa paineta ihan heti, kun se on ylittänyt rimaa hipoen sen kuuluisan julkaisukynnyksen. Silloinhan ei ehtisi tottua ajatukseen, että joku ryhtyy pitämään sinua kirjailijana. Yhtäkkiä olet toisten arvostelun kohteena, varsinkin muiden kirjoittajien. Saat viiden minuutin ajan puhua kirjastasi kirjamessuilla jossain nimettömässä esikoiskirjailijajonossa. Enemmän kuin suurta rakkautta odotat, että joku kirjoittaisi romaanistasi jossain maakuntalehdessä.

Luen Sami Hilvon blogia (löytyy blogilistasta). Hän kirjoittaa romaaninsa valmistumisesta suurella tunteella. Minä odotan milloin se mahtava tunne valtaa minut (ehkä sitten kun viimeisetkin korjaukset on tehty). Milloin syleilen maailmaa ja juon kuohuviiniä? On se tietysti hienoa, mutta kun on työ, jossa joutuu ratkomaan kaikenlaisia vaikeita ongelmia, niin kirja välillä unohtuu. Miettii vaan, mistä tämäkin vaiva johtuu ja ehtisikö jossain välissä kahville.

1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

Parikytä vuotta sitten juttelin tuon mökkinaapurin kanssa lekurin ammatista.
Olin pitänny lääkäreitä ihmeiden tekijöinä, kun he tuosta vaan kykenevät parantamaan ihmisiä. Suu levähti mulla ammolleen, kun hän kertoi ettei lääkärin ammatti ole sen kummempaa kuin vaikka autokorjaajan ammatti: Suljetaan pois eri tekijöitä ja aletaan kokeilemaan mikä troppi tähän tautiin tepsisi.
Ajanmittaan sitä sitten oppii yleisimmät yhdistelmät tauti>lääke.

No ehkä yleisesti, mutta näyttää se toimivan vaativammallakin alalla. :D
(Siis en naurahda sulle vaan ihan ilosta kun huomasin naapurin sanojen osuneen kohdalleen muuallakin.)

Julkisuus voi olla ihanaa, jos vaan malttaa pysyä omana ittenään ja pitää kintut tiukasti maanpinnalla. Minä ainaskii aion heti sun kirjan julkasemispäivänä mennä kauppatorin keskipisteeseen ja huutaa että: Minä tunnen tämän opuksen kirjoittajan. (Vaikka eihän se totta ole, hieman vaan tutustunut plokinsa kautta.)

Mukavaa ja aurinkoista helleppäivää sulle sinne!!