Nukahdan perjantaisin sohvalle jonkun televisiosarjan ääreen. Arkena en juuri avaa televisiota. Yritän nousta varovasti sohvalta ja kannan itseni kuin nukkuvan lapsen sänkyyni. Kun asetan itseni peiton alle, herään ja olen taas hyvin virkeä.
Teemalla näytetään HBO:n loistavaa minisarjaa Olive Kitteridge. Pinnallisesti sarja on varsin hidassoutuinen ja asetelma tylsä: tiukkis opettaja ja hänen sympaattinen apteekkarimiehensä, mutta pinnan alla kulkee koko ihmiselämä. Hienot näyttelijät, tarkka ajankuvaus ja kauniisti kuvattu sarja.
Kukaan järkevä ihminen ei lähde kauniina kesäiltana elokuviin, ellei elokuvaa näytetä ulkona. Minä kuitenkin kävin. Ei olisi kannattanut.
Olen ollut Julie Delpyn ihailija. Tämä uusin elokuva (Lolo) on kuitenkin lähinnä rasittavaa kohellusta. Kyse on pariisilaisesta muodin parissa työskentelevästä naisesta (elokuvan ohjaaja Julie Delpy) ja hänen parikymppisestä psykopaattipojastaan, joka haluaa pitää äidin kokonaan itsellään. Hommaa saapuu hämmentämään "junttimies" maalta. Ranskalaiset juntit ovat syötävän suloisia ja tyylikkäitä, muuta en voi sanoa.
Ranskalaiset eivät ole oikeaa junttia nähneetkään. Tulkaa tänne ottamaan oppia. Elokuvan lopussa "junttimies" on vihdoin solminut kaulaansa oikeaoppisen beigen kaulaliinan.
3 kommenttia:
Kiitos, kiitos YLE, että Olive Kitteridge uusittiin niin nopeasti. Pääsin mukaan vasta viimeisessä jaksossa. Olen siis katsonut ne kummallisessa järjestyksessä, mutta se ei haittaa. Upea sarja!
Julie Delpy on mun suuri suosikki. Saa nähdä, tuleeko elokuvateatteriin Jyväskylässä. No, dvd:llä sitten. Näihin sateisiin päiviin elokuvateatteri sopii mainiosti.
Kyllä mä tykkäsin Olive Kitteritkestä. Tuijjottelin sen areenassa putkeen. :)
Kävin kans katsomassa Lolon, koska hyvät jo nähty eikä näistä uusista taas tiedä. Ihan ok, mutta ei enempää. Ja totta: jos tuo on juntti, niin ranskalaiset ei tosiaan ole junttia nähneetkään.
Lähetä kommentti