lauantai 6. elokuuta 2016

Selfie-ajan Lokki


”Tuli mieleen pikku kertomuksen aihe: järven rannalla on lapsesta pitäen asunut nuori
tyttö; rakastaa järveä lokin lailla ja on onnellinen ja vapaa kuin lokki. Mutta sattuipa
tulemaan mies, huomasi lokin ja nitisti joutessaan.”

Vanhan näytelmän siirtäminen nykyaikaan on riskipeliä, sillä se menettää osan viehätyksestään. Tsehovin teksti on onneksi ajatonta.

Heti ensi hetkestä ymmärtää että tässä ollaankin Islanissa, eikä Venäjällä. Tuulee niin, että näyttelijöiden hiukset menevät sekaisin. Jos islannissa lämpöä yli 15 astetta tehdään eväät, lähdetään piknikille ja nautitaan helteestä.

Islannissa on 323 000 asukasta (tai ainakin 2013 oli), kaksi kolmesta heistä asustaa Reykjavikissa, joka näyttää sievältä kylältä. Islantilaiset ovat kokeneet romahduksen. Ei ihme, että he ymmärtävät Tsehovin tekstiä varsinkin kun heitä ohjaa latvialaistaustainen ohjaaja Yana Ross.

Luin ennen teatteriin menoa Tsehovin Lokki -näytelmän, joka on komedia, mutta silti niin surumielinen ja traaginen etten ymmärrä mikä siitä tekee komedian. Islantilaiset ovat siirtäneet Lokin henkilöt venäläiseltä maatilalta islantilaiseen luksushuvilaan maailmatuskaa potemaan ja rakastamaan onnettomasti.

Siteeraan kirjailija Trigorinia, joka kertoo kirjailijan elämästä nuorelle Ninalle, joka haaveilee kuuluisuudesta ja näyttelijän ammatista:

"Puhutaan minun valoisasta ihanasta elämästäni...No niin, mistä aletaan? On sellaisia pakkomielteitä että ihminen miettii yötä päivää pelkästään kuuta, ja minullakin on sellainen oma kuuni. Yötä päivää minua pitää vallassaan yksi hellittämätön ajatus: minun  täytyy kirjoittaa, minun täytyy kirjoittaa, minun täytyy... Hädin tuskin olen saanut valmiiksi pitkän kertomuksen, kun minun täytyy jo jostakin syystä kirjoittaa toinen, sitten kolmas, kolmannen jälkeen neljäs. Kirjoitan taukoamatta, vailla äärtä ja määrää, enkä muuta voi. Mitä ihanaa ja valoisaa tässä oikein on, kysynpä vain? Omituista elämää, hoi, voi! Tässä minä olen teidän kanssanne innostunut puhumaan, mutta joka hetki minä muistan että keskeneräinen kertomus odottaa. Tuolla näen pilven, joka näyttää flyygeliltä. Ajattelen: jossakin kertomuksen kohdassa täytyy mainita että ohi lipuu flyygelin näköinen pilvi. Heliotrooppi tuoksuu. Panen kiireen vilkkaa korvan taakse: äitelä tuoksu, leskenkukka, mainittava kesäillan kuvauksessa. Minä väijyn jokaista lausetta, joka sanaa, jonka sanon tai te sanotte, ja riennän kiireesti sulkemaan kirjalliseen varastooni kaikki nuo lauseet ja sanat: ties vaikka niille olisi käyttöä..."

Minusta näytelmä alkoi oikeastaan vasta väliajan jälkeen. Siltähän usein tuntuu. Näyttelijöiden yhteisöllisyys ulottui TTT:n suuren näyttämön kahdeksannelle riville. Väliajan jälkeen juhlitaan häitä: Masa (tässä esityksessä Maria) menee naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Lauletaan komeasti karaokea. Juopotellaan. Rakastetaan. Tapellaan. Minusta hääkohtaus oli hieno.

Synkässä lopussa luistellaan ja kaatuillaan märällä mustalla näyttämöllä niin, että pelottaa.

En tiedä olisiko katsominen ollut vaikeampaa jos en olisi lukenut näytelmää, sillä käännös oli sijoitettu hankalasti näyttämön vasempaan yläkulmaan. Islanti kuulostaa kummalliselta,  vanhahtavalta kieleltä.

Näin Lokin TT:n Frenckell- näyttämöllä 2013 ja pidin ajattomasta esityksestä.  Jos Tsehovin Lokki on pakko siirtää selfie-aikaan, niin ehkä se on  sitten tehtävä näin. Tätä mieltä olen nukuttuani rauhallisen pitkän yön. 

Ei kommentteja: