sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tervehtimisestä ja elokuvasta

Olen silloin tällöin rohjennut jutella juhlissa uusien aiemmin tuntemattomien ihmisten kanssa. Kun olen nähnyt samoja henkilöitä myöhemmin kaupungilla, he ovat kulkeneet ohitseni pysähtynyt ilme kasvoillaan. Olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu. Suomalaiset ovat niin ujoja tai pahempi vaihtoehto töykeitä. Olen muuttunut näkymättömäksi (niin väitetään vanheneville naisille tapahtunvan). Noilla ihmisillä on kehno kasvomuisti.

Olen käynyt kaksi kertaa Kuubassa ja tavannut paikallisia ihmisiä, joiden kanssa päästään poskisuudelmatutuiksi yhden tapaamisen jälkeen. Suomalainen katsoo yhden illan tuttua ohittaessaan vielä tienvieruskasvustoa (nyt ei siis puhuta yhden yön jutuista). Minusta tuntuu, että Savossa ollaan tuttavallisempia, mutta saattaa olla, että muistoni ovat kultautuneet. Savossa lapsilta kysyttiin "Kenenkä tyttöjä/poikia sinä olet?" Tampereella kysellään vähemmän ja sitä voi pitää  joko hienotunteisuutena tai tylyytenä.

Simo Frangen käveli eilen vastaani tyhjää jalkakäytävää. Tuntui siltä, että häntä kuulusi tervehtiä vaikka mies ei ole lainkaan tuttu. Päädyin hymyilemään, joka on monesti parempi vaihtoehto kuin asfaltin tarkkailu sillä asfaltti on vain asfalttia kaikkialla. 

Kävin U:n kanssa katsomassa Almodovarin uusimman elokuvan Julieta. Luin vasta jälkeenpäin, että se on tehty Alice Munron Karkulainen novellikokoelman kolmen novellin pohjalta. Pidän kovasti Munron teksteistä, mutta kyseisiä novelleja en ole lukenut.

Julieta kertoo äidin ja tyttären suhteesta, joten aihe kiinnosti minua. Kuten elokuvassa käy, voi joskus olla hyvä karata, vaikka se on kaikille tuskallista.

Rakastan Almodovarin elokuvan estetiikka, varsinkin hänen luomiaan sisätiloja. Voimakkaita värejä, jotka ovat muuta kuin skandinaavinen maku edellyttää.

Elokuva oli keski-ikäistä Julietaa näyttelevän Emma Suarezin ja muut henkilöt jäävät jotenkin statisteiksi hänen rinnallaan.

Minulle tulivat jostain syystä mieleen Hitchcockin elokuvat varsinkin silloin kun otiin merenrantatalossa hyytävän taloudenhotajan katseen alla.

Vaikka elokuva on saanut ristiriitaiset arviot, niin minusta se kannattaa ehdottomasti nähdä.

Ei kommentteja: