Kuulin tämän tositarinan mieheltä, joka oli yöpynyt Finlandia -taloa vastapäätä sijaitsevassa hotellissa.
Tositarinan mies sattui olemaan työmatkalla, johon kuului illallinen kollegoiden kanssa. Mies (jota nimitän tässä Antiksi) onnitteli itseään siitä, ettei ollut juonut kuin ruokajuomat. Hän heittäytyi liukkaisiin hotellilakanoihin ja asensi puhelimeensa herätyksen.
Yöllä Antti heräsi kamalaan kusihätään ja pohti "Missä kaupungissa olen?" (viime päiviin oli kuulunut monta hotelliyötä eri kaupungeissa). Kun vessan ovi (tai ovi jota hän luuli vessan oveksi) kolahti kiinni Antti huomasi seisovansa hotellin käytävällä. Hänellä ei ollut päällään edes kalsareita.
Antti järkeili, ettei respaan kannata mennä näin epämuodollisessa asussa hissillä. Hän päätti hiippailla huomaamattomasti hätäuloskäytävän portaita johonkin jossa ongelma ratkeaisi. Antti kylläkin epäili, ettei portaikosta olisi paluuta hotellin käytävälle. Hän kokeili, menisikö ovi tosiaan lukkoon, jos sen antaisi sulkeutua. Menihän se. Antti ryntäili ylös ja alas portaikkoa löytääkseen lukitsemattoman oven. Kaikki ovet olivat tiukasti säpissä.
Koska kusihätä oli pistänyt Antin liikkeelle, hänen oli lopulta pakko päästä tyhjentämään rakkonsa. Hän laskeutui alimpaan kerrokseen, löysi ulko-oven ja virtsasi hotellin takapihalle.
Antti oli edelleen alasti, mutta nyt siis Mannerheimintien kupeessa.
Miehen ei lopulta auttanut kuin kävellä hotellin etessä seisovan taksin ohi, pyöröovesta sisälle hotelliin ja ja astella aulan poikki tiskille.
Tiskin takana istui kaksi hotellin työntekijää. Nainen katsoi pikaisesti Anttiin ja alkoi plarata papereitaan. Miesvirkailija teki uuden hotellikortin ja lohdutti "Tällaista sattuu".
Antti käveli rauhallisesti aulan läpi, tilasi hissin ja pääsi nukkumaan. Hän kertoi nykyään ripustavansa hotellihuoneen ovenkahvaan kasan henkareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti