sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Parahih Heiri

Oli eilen todella hauskat juhlat. Julkaisen tässä Vapun loistavan juhlapuheen:

Vappu Rantalaiho·22. lokakuuta 2016


Parahih Heiri!

Tai pitäs varmaan sanoo että suuresti peljätty ja kunnioitettu Kyllikki. 
Sairaal lämpimät onnittelut ny tästä sun uusimmasta, ja ainoosta tällä seuronyymillä julkasemasta romaanista. Ja kiitos kus sää vaivauruit järjestään tämmöttet vaatimattomammat laatikkoviinijuhlat meille vaan tavallisille pulliaisille. Tää merkkaa meille paljo, kerta me ollaan niin ylpeitä ja onnellisia susta ja tosta sun kirjastas. 

No siltä varalta että täällon seassa semmottia kekkä ei oo sitä kirjaa viä kerenny lukeen, nin ilman sen suurempaa poilausta mää selvennän, että siinä on siis kolme päähahmoo: omilla hellyttävillä tavoillaal luuserit Sini ja Eeva. Ja sittet tääk Kyllikki. Joka on torella menestyvä, piireissä pörräävä, ittevarma, suvereeni, tyylitiatonen ja pikkasen nopikim mailmannainen. Puuma sanav varsinaisessa merkityksessä. Eli selkeesti Heirin alter eko. Ja asiav varmemmaks vakuureks niin juur toissapäivänä Heiri tua lokissaan tulikin paljastaneeks persoonallisuutensa kahtiajakosuuren, että kunka hän on parhaillaan onnellisessa parisuhteessa juur nimenomaan ittensä kanssa. Niin tässä meillon ihal lassikko tohtori Jekyll ja Mister Hyre –synrooma elikkä vähän nössömpi tohtori Heiri ja sitten salaperänen kaupunkin yäelämää häiriköivä eronnu rovva Kyllikki.

No, Heiri oh halunnu pitää nää nyh Heiri-henkisinä juhlina, nil leikitään sittes sitä leikkiä. No lyhyesti nin tää kirjahan oh hyvä. Heiri itte sanoo ettei se o suuri, mutta ei se ny ihan piänikään oo. Se toristaa, että Heiri on oikee ihmistuntija, kekä havainnoi elämää airoisti ja tarkasti. Julmasti ja lempeesti samaan aikaan. Se osottaa naurettavuuksia meissä kaikissa, mutta samalla se sanoo, että se on kaikki ihan okei. Ihmiset nyv vaan on semmottia pikkumaisia säätäjiä joittenka kuviot on naurettavia piäniä räpellyksiä. Paitti Kyllikkillä.

Yks ihan piäni ulkokirjallinen ritiikki mulla kyä on. Mää olin tässä taannon kuuntelemassa kunka Heiri puhu tästä kirjastaan sen opettejansa kanssa tua Tulenkantajien kirjakaupassa. Viihryttävä tilaisuus, sekapähkinöitä sai, ja kuaharia muavimukista kekkä sitä oli vailla. No kumminkin nin se Nina kysy Heiriltä että minkähän takia lääkäreissä on niin paljon kirjailijoita. Nin kyä mää olin ihan puulla päähäl lyäty kuh Heiri melkeev vastas sillä jumankauta ikuisesti kirotulla A-sanalla. (Ahkera). Että luultavasti kul lääkärit on niin tunnollisia, niin ne hoitaa hommat mikkä ne lupaa. Että mitään kirjaa on paha julkasta jos sitä ei oo ensin kirjotettu loppuun. Kipeen totta tiätty toiki, mutta kyllä ei kuulunu siitä lausunnosta punaviini tai notkeiren kumppaneiren jälkeinen hekumah hurmio tai muu luamisen tuska. Että olis antanu Kyllikin olla äänessä siinä kohtaa. Että oonko mää jumankauta lääkärikirjailijakolleekani vartija, mistä helvetistä mää sen tiärän minkä tähren ne kirjottaa. Tai että luultavasti lääkäreillä vaan pukkaa tota neroutta pintaan millon mistäkin, minkäs tehet. Tunnollisia! Yks sana lisää joka on kiälletty mun eläkejuhlissa.

Se voi olla että toi tunnollisuuren piikkiin tänkin kirjan valmistumisen pistäminen johtu siitä että Heirihän on aika usein semmonen korostetunkiv vaatimaton ja muka epävarma ja melkeen niinkun yltiöhuanon itsetuntonen, vallankis siä lokissaan. Mutta se on kuulkaa paskapuhetta ja kulissia. Mää oov viiltävästi analysoinu tätä ja se on selkeesti vaan tiättekö niin savolainen tapa olla kohteliais. Emmää mitään oo, täälä takarivissä vaan tämmönen, voisitteko ny perkele käskee eremmäs tai tulee oikeesti paha miäli, jaa ei vai, no kai mää sitten itte tuun. Oikeesti sillä ei oo mitään onkelmia ottaa omaa paikkansa ja tilaansa seuroissa, ja kunka voiskaan jos on parisuhteessa Kyllikkin kanssa eli itte se. Mutta sekin on okei, kyllä nöyrää saa esittää ja sitten oikeesti olla ihan itseriittonen. Se oj juur Heirin kirjan opetus, kaikki oh hyviä semmottina kun ne o, paitti jos ne itte haluaa muuttua, jollon ne oh hyviä semmotina miksikä ne muuttuu. Me ollaan sankareita kaikki.

No tähäl loppuun me veretään nyv viä ihal lyhyt piisi. Eikä oo Jii Karjalaista, älkää peljäkkö. Vaan pikkasen ajankohtasempaa tuotantoo, eli yksi melko kulunu kipale tolta noopelsäveltäjältä. Johonka kekään muu ei oo saanu yhteyttä paitti Kyllikki, kekä onkin vilkkaasti sen kanssa sättäilly. Ja ne on ny yhressä muakannu tästä lassikosta Heirin kunniaks tämmötten lyhyen tuareen käännöksen. Että onnee ny.

Tuuli ei jaksa suorittaa (Blowin’ in the wind)
Lausunnon, reseptin, puhelun, piikinkin, kuka hoitaa, kai palkinnon saa?
Mut empaatti kosahti, blogiinsa tilitti: on proosa mun valittuni.
Kirjan siis kirjoitti, saunaihoks nimesi, mammonasta hän viis veisasi.
Tuuli se vaan, sitä paskat kiinnostaa, viima kun niskaan puhaltaa.
Tuuli se vaan, sitä paskat kiinnostaa, tuuli ei jaksa suorittaa.

Ei kommentteja: