torstai 12. huhtikuuta 2018

Tänään kävin suihkussa

Kävin suihkussa, lähikaupassa ja vein roskat, joihin olin hiljalleen hukkumassa. En meikannut, jotta näyttäisin tarpeeksi sairaalta jos vaikka joku töistä sattuisi minut näkemään. Naamani on ainakin riittävän kalpea, nenäni ja silmäni punoittavat.

Käveleminen tuntui omituisen huteralta. Kovan ponnistuksen jälkeen oloni oli väsynyt ja sydän tykytti vinhasti.

Vatsalihakseni ovat kipeät, ihan kuin olisin innostunut vähän liikaa vatsalihastreenistä. Tämä treeni on suoritettu yksinomaan yskimällä.

Ei ole muutakaan tekemistä, joten luen aamusta iltaan. Lukemisen välissä on kätevä välillä torkahtaa.

Rafael Donner (Ihminen on herkkä eläin) on kärsinyt samanlaisesta itkuherkkyydestä kuin Karl Ove Knausgård. Molemmat miehet ovat hävenneet itkutaipumustaan ja taistelleet sitä vastaan.

Ferranten romaanissa "Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät", törmätään ihmeen usein ihan sattumalta Elenan vanhoihin rakkauksiin. Eikös romaanisarjasta jo kuvatakin jo televisiosarjaa? Hämmästyttää miten alistettu naisen asema on ollut vielä 70-luvun Italiassa.

Sekä Knausgård että Ferrante ovat vieneet elämästäni melko monta tuntia. Jotenkin koen, että Knausgårdin kohdalla olen käyttänyt tunnit hyödykseni. Kerännyt rohkeutta kirjoittaa.

Eipä tässä muuta. Käyn päivälevolle. 

5 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Onneksi ei tarinan ensimmäinen pilkku jäänyt vahingossa pois!!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Timo Lampi :D, noinkin voisi sairaalle käydä, jos lähtisi kauppaan kuumehoureissa. Ei ainakaan kukaan epäilisi sairausloman tarpeellisuutta.

Hyvä huomio Leena sinulla tuo Donneria ja Knasua yhdistävä itkuherkkyys.
Oletko lukenut Knausgårdin Kevään? Minusta se on hänen parhaansa. Pieni kompakti romaani, jossa paljon tunnetta.

Heidi kirjoitti...

Tarkoitat varmaan Heidiä kun kirjoitat Leena. Olen lukenut vain Taisteluni. En ole uskaltanut muuta, sillä olen pelännyt pettyväni.

Anonyymi kirjoitti...

Minä ymmärrän tämän pelon - mutta Kevääseen ei tosiaankaan pety.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Anteeksi tuo 'Leena', minä kutsun kotiväkeäkin käyden läpi kaikki nimet peräkkäin ennen kuin osun oikeaan. Donna mobilen Leena varmaan kummitteli mielessäni.
Minulla on Taisteluista viimeinen osa lukematta. Kevät on tiiviimpi, muutoin samaa autofiktiivistä kerrontaa kuin Taisteluissa. Ne muut vuodenaikakirjat ovat minusta jotenkin välitöitä, kaikenlaista tekstinpätkää.